25.11.2011Super Mario 3D Land[3DS]
| Pelityyppi | Tasohyppely |
| Julkaisu | 18.11.2011 |
| Pelaajia | 1 |
| Julkaisija | Nintendo |
| Kehittäjä | Nintendo |

Ruutukaappaukset ovat 2D-kuvia Nintendo 3DS:n pelistä.
Käyttäjien arvosana




Oma arvosanasi
It's a me, Mario!
Lienee turhaa aloittaa kertomalla juonesta. Bowser kaappaa prinsessa Peachin ja reipas putkimies Mario lähtee häntä pelastamaan. Juonta ei silti käy moittiminen, koska muuten ryhdikäs tasoloikka ei oikeastaan tarvitse sen kummoisempaa juonta.
Mariolla on pelissä perinteiseen tapaan muutama lisäkyky. Vanhan kunnon tulikukan tuntevat kaikki, mutta bumerangi-Mario on sen sijaan uusi tuttavuus. Tällöin Mario voi puvun nimen mukaisesti paiskata vihollisia bumerangilla, joka siis palaa takaisin. Näiden lisäksi myös New Super Mario Bros. Wiistä tuttu propellivoima löytyy pelistä hieman muunneltuna.
Lisäksi Super Mario Bros. 3:sta tuttu Tanooki-puku tekee paluun. Pesukarhupukuun pukeutuneena Mario pystyy mättämään vihollisia hännällään ja jopa leijumaan. Tanooki-puku on selvästi päivän sana, sillä kaikista erikoiskyvyistä sitä käytetään eniten. Se ei ole lainkaan huono asia, sillä puvun käyttäminen tuntuu luontevalta. Tasot tosin helpottuvat paljon, kun virhehypyt voi korjata helposti liitelemällä. Pelin spesiaalitasoissa saadaan myös käyttöön Tanooki-puvun muunnelma, jossa Mario voi muuttua kivipatsaaksi ja syöksyä alas.
Hiiop!Pelin kontrollit ovat tutut mm. New Super Mario Bros. -pelistä. Analogitatin – joka muuten sopii 3D-tasohyppelyyn loistavasti – lisäksi käytössä on käytännössä kolme nappia, joiden avulla hypitään, juostaan, käytetään erikoisvoimia ja mennään kyyryyn. Ohjaus toimii yleisesti ottaen varsin hyvin. Pienenä miinuksena on mainittava, että oletuksena olevaa Y ja B -nappiyhdistelmää ei voi vaihtaa B ja A -nappeihin, kuten NSMB:ssä. No, kaikkeen tottuu.
Silmänruokaa ja 3D:tä
3D näyttää hyvältä, kuten grafiikat muutenkin. Peli tarjoaa laadukasta silmänkarkkia läpi pelin, joka toimii kaksiulotteisena, mutta näyttää mahtavalta 3D:nä. Kun kolmiulotteisuuteen on tottunut, ei pelissä tunnu enää olevan mieltä 2D:nä.
Kolmiulotteisuus tulee esille etenkin muutamissa pulmatehtävissä, joissa leikitään perspektiivillä. Niissä tulee hyvin esille 3D:n käyttömahdollisuudet. Pulmat ovat tosin oikeastaan mahdottomia, jos 3D ei ole päällä. Vaikka peli tarjoaa tällöin apuja, niin pelillinen sisältö jää köyhäksi.
3D-efektin kanssa huomaa, että tähti ei olekaan ihan siinä miltä aluksi näyttää...Pelin äänimaailma on perinteistä Mario-laatua. Musiikkivalikoimasta löytyy vanhoja tuttuja kappaleita sekä kourallinen uusia. Kovin moni kappale ei kuitenkaan jäänyt soimaan päähän, vaan useat toimivat vain tasaisena taustapimputuksena pelin lomassa.
Kenttäsuunnittelu on nerokasta. Jokainen taso tarjoaa oman haasteensa, ja vaikka samat esteet toistuvat tasosta toiseen, niitä käytetään aina uudella tavalla eikä toiston tuntua pääse syntymään. Tasot ovat muutenkin luotu juuri 3D-kuvalle, jonka hienoudet pääsevät pelissä hyvin esille.
Joko se loppui?
Oli hienoa huomata, että vihdoin käsikonsoleillekin tulee oikeasti lyhytkenttäisiä pelejä. Super Mario 3D Landissa yksi taso voi nimittäin kestää vain minuutin, mutta silti mukaan mahtuu monenlaista tehtävää ja pelattavaa. Tämä tekee pelin aloittamisesta helppoa, kuten käsikonsolilla kuuluukin. Lisäksi 3D väsytti ainakin itselläni silmiä hieman, joten lyhyet tasot sopivat sinänsäkin peliin.
Mario-pelien vaikeusaste on viime vuosina tuntunut laskevan tasaista tahtia. Aluksi tuntuu, että tämä peli ei tee siihen poikkeusta. Tasot ovat nimittäin välillä jopa naurettavan helppoja, eikä edes kolmen tähtikolikon kerääminen jokaisesta tasosta ole erityisen haasteellista. Pelin vaikeustaso myös nousi todella hitaasti, eikä edes kahdeksas maailma ollut kovinkaan vaikea viimeistä tasoa lukuun ottamatta.
Juju on kuitenkin siinä, että pelaaminen ei lopu kahdeksanteen maailmaan. Läpäistyään pääkentät voi mennä pelaamaan spesiaalimaailmoihin, jotka mukailevat löyhästi alkuperäisiä tasoja, mutta tuovat mukaan rutkasti lisää haastetta. Näissä pääsikin sitten kuluttamaan kaikki alkupelin aikana kerätyt lisäelämät, joita jaeltiin varsin reippaasti.
Ainoa miinus tulee pomotaisteluista. Bowserin lisäksi pelissä on vain kaksi muuta loppuvastustajaa, jotka piestään joka kerta täysin samalla tavalla. Vaihtelua tuodaan erilaisilla ympäristöillä, mutta se ei oikein riitä. Olisin mieluummin nähnyt hieman laajemman valikoiman vihollisia.
3DS:n pelastaja?
Siitä ei pääse mihinkään, että Super Mario 3D Land on mahtava peli. 3D-grafiikat ja kenttäsuunnittelu tarjoavat laadukasta viihdettä pitkäksi aikaa. Tätä peliä voi suositella aivan kaikille: alussa pärjäävät kaikki, mutta myös tosipelaajat saavat kaipaamansa haastetta.
+ 3D on oikeasti siisti juttu
+ Tuttu Mario-meininki
+ Tarjoaa haastetta
− Lopputaisteluiden yksipuoleisuus
Kiitokset arvostelukappaleesta Amolle
Kommentit
Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.

Ville
Poissa
Lainaus



