7.11.2011Kirby Mass Attack[DS]
| Pelityyppi | Tasohyppely |
| Julkaisu | 28.10.2011 |
| Pelaajia | 1 |
| Julkaisija | Nintendo |
| Kehittäjä | HAL Laboratory |
Käyttäjien arvosana
Oma arvosanasi
Kirbyjä kaikkialla
Mass Attack poikkeaa asetelmaltaan melkoisesti perinteisistä Kirby-peleistä, vaikka sarjassa toki on nähty vastaavanlaisia irtiottoja myös aiemmin. Tällä kertaa nimihahmolta on viety tämän tavaramerkkinä pidetty kopiointi- ja muodonmuutoskyky pois, mikä varmasti saa perinteitä vaalivien fanien niskakarvat pystyyn. Kirby on tällä kertaa muutenkin melko heikko... Mutta kymmenen Kirbyä onkin jo aivan toinen juttu! Pelin alussa ilkeä Necrodeus yllättää sankarimme makoilemasta ruohikolla ja taikavaltikkaa käyttäen hajottaa tämän useaksi pieneksi, alkuperäistä heikommaksi kopioksi. Näiden Kirbyjen tehtäväksi jää luonnollisesti pelastaa maailma Necrodeukselta ja tämän leijuvista pääkalloista koostuvalta pahisjengiltä, sekä etsiä keino sulautua takaisin alkuperäiseen muotoonsa.
Lyhyiden ja simppeleiden välivideoiden avulla kerrottu tarina on Nintendolle ominaiseen tapaan äärimmäisen pelkistetty, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan ihailtavan vilpitön, jopa kaunis kokonaisuus. Satumainen ja vähäeleinen kerronta sopii erinomaisesti pelin maalaamaan, pääosin huolettomaan taikamaailmaan, joka ei kuitenkaan tunnu liian sokeriselta. Kenttien ulkoasut nimittäin vaihtelevat pirteistä niitty- ja metsämaisemista zombitäytteisiin hautausmaihin, ja viholliskatraastakin löytyy hassunnäköisten palleroiden lisäksi muun muassa leijuvia pääkalloja ja odottamatta henkiin herääviä hautakiviä. Kokonaisuutta ei varsinaisesti voi sanoa yhtenäiseksi, mutta selkeästi erillisiin kenttiin jaetussa tasohyppelyssä tämä ei ole millään muotoa negatiivinen asia. Ainakin minä odotan lajityypiltä sujuvan ohjauksen lisäksi ennen kaikkea hauskoja, mielikuvituksellisia, hyvin suunniteltuja ja sopivasti vaihtelua tarjoavia kenttiä. Jo tässä vaiheessa on hyvä todeta, että näiltä osin Kirby ei todellakaan petä.
Seuraava tieto saattaa huolettaa perinteisten 2D-tasohyppelyiden ystäviä, enkä voi syyttää heitä. Kirby: Mass Attack on täysin kosketusnäyttöpohjainen – napeista ainoastaan Start on käytössä, ja sekin vain pelin keskeyttämistä varten. Aluksi olin tyrmistynyt – miten tällainen peli voi toimia sujuvasti pelkällä styluksella? Alkujärkytyksen jälkeen tunsin kuitenkin oloni paitsi huojentuneeksi, myös erittäin yllättyneeksi. Kontrollit toimivat erinomaisesti ja ennen kaikkea erottavat pelin ratkaisevasti kaikista muista pelaamistani 2D-tasoloikista.
Styluksella ohjataan näytölle aina kosketuksen yhteydessä ilmestyvää tähteä, jota Kirbyt seuraavat. Kun näyttöä napauttaa kahdesti, Kirbyt kiihdyttävät vauhtiaan, ja kun tähden vie Kirbyjen lähelle, hyppäävät ne siihen kiinni ja leijuvat rajoitetun aikaa ilmassa edeten pelaajan piirtämää rataa pitkin. Vihollisten kimppuun hyökkääminen onnistuu yksinkertaisesti napauttamalla haluttua vihua, jolloin Kirbyt juoksevat sitä päin ja takertuvat nyrkit heiluen siihen kiinni. Kirbyjä pystyy myös viskomaan haluamaansa suuntaan tekemällä styluksella nopean viillon. Tällä liikkeellä voi tuhota esteitä ja vahingoittaa joitakin vihollistyyppejä, joihin ei ole mahdollista tarttua kiinni. Kaikki tämä saattaa kuulostaa omituiselta, mutta lyhyen opettelun jälkeen ohjausjärjestelmä paljastuu erittäin toimivaksi ja hauskaksi.
Mielikuvituksen juhlaa
Kenttäsuunnittelussa otetaan myös kaikki irti omaperäisestä ohjaussysteemistä ja ohjattavien hahmojen liikerepertuaarista. Kirbyt voivat takertua erilaisiin vipuihin ja muihin ulokkeisiin, joista vetäminen palkitaan yleensä keräilyesineillä tai sisäänkäynneillä piilotetuille alueille. Muutamissa kentissä tausta on revittävä irti yläreunasta pilkistävästä narunpäästä kuin tapetti konsanaan. Toimenpiteen jälkeen on usein joko mahdollista piestä toisella puolella piileskelleet viholliset, tai edetä kentässä tapetin takaa paljastuneen porttikäytävän myötä. Vastaavanlaisia hauskoja suunnitteluratkaisuja on pelissä luvassa useampikin.
Mitä enemmän Kirbyjä tarttuu kiinni kohteeseen, oli kyseessä sitten väännettävä vipu tai hakattava vihollinen, sitä tehokkaammin ja nopeammin homma sujuu. Yksi Kirby ei saa juuri mitään tulosta aikaan, mutta kymmentä sisukasta pinkkipalleroa ei mikään este pitele kovin kauaa. Jotkut katkaisijat eivät painu alas, ellei Kirbyjä ole mukana tarpeeksi, mikä antaa hyvän syyn haalia lisäjoukkoja keräämällä kentistä löytyviä hedelmiä. Suotavaa on tietysti myös yrittää pitää aina mahdollisimman suuri osa porukasta hengissä. Peli on kuitenkin melko armollinen kuoleman suhteen, sillä menehtyneet Kirbyt eivät häviä heti, vaan lähtevät leijailemaan hitaasti kohti ruudun ylälaitaa, jolloin ne on mahdollista ottaa kiinni ja vetää takaisin peliin mukaan.
Tietysti mukaan kuuluvat myös pomotaistelut, jotka onneksi ovat samalla tasolla pelin muun tasosuunnittelun kanssa. Vaikeiksi pomoja ei voi nimittää, mutta hauskuutta ja kekseliäisyyttä ei välillä yllättävänkin mahtipontisiksi yltyvistä kahakoista puutu. Nämä isommat vastukset kohdataan aina maailman lopussa, mutta niiden lisäksi tavallisiin kenttiin on ripoteltu runsaasti minibosseja, jotka eivät kuitenkaan jää yleisesti ottaen yhtään vaatimattomammalle tasolle.
Tähtihetki
Kaiken kaikkiaan kyseessä on erittäin onnistunut, kekseliäs, persoonallinen ja hauska tasoloikka, josta on vaikea löytää mitään suoranaisesti pahaa sanottavaa. Onkin varsin inhottavaa todeta näin hellyttävän ja hyvin suunnitellun pelin kohdalla, että jotain pientä puuttuu, mutta paremmin en osaa asiaani ilmaista. Kokonaisuus on kauttaaltaan viihdyttävä ja sisältää hetkittäin jopa nerokkaiksi luokiteltavia suunnitteluratkaisuja, mutta pelin läpäistyäni tunsin silti kaiken hyvänolontunteen läpikin, että jotain olisi kaivannut vielä lisää. Tämä saattaa osittain johtua siitäkin, että pelin loppupuolella, juuri ennen viimeistä pomoa, meno hieman latistuu. Syitä en spoilerivaaran takia viitsi mainita, mutta sanottakoon, että pelin viehättävimmät piirteet jäävät tässä vaiheessa hetkeksi tauolle.
Jos Mass Attack tosiaan jää viimeisten suurten Nintendo DS -pelien joukkoon, ei käsikonsolin ainakaan voi sanoa päättävän menestyksekästä uraansa heikoissa merkeissä. Virkistävän erilainen, ihailtavan mielikuvituksellinen ja hellyttävän vilpitön tasohyppely kuuluu ilman muuta alustansa kärkinimiin ja on samalla minulle henkilökohtaisesti yksi kuluneen vuoden positiivisimmista yllättäjistä. En sen kummemmin yritä arvioida, keille peli parhaiten sopii, mutta suosittelen kaikkia laitteen omistajia antamaan Kirbylle mahdollisuuden. Tähän aikaan vuodesta ilmestyvien, valtavasti hypetettyjen spektaakkelijulkaisujen keskellä on hauska viettää muutama hetki sellaisen pelin kanssa, joka ei yritäkään olla mitään erityisen suurta ja eeppistä, mutta tuntuu silti kaikkea muuta kuin vaatimattomalta välipalalta.
+ Hauska ja toimiva ohjaus
+ Monipuolinen kenttäsuunnittelu
+ Hellyyttävä kokonaisvaikutelma
− Latteahko osuus loppupuolella
TapzaKiitokset arvostelukappaleesta Amolle
Kommentit
Poissa
Lainaus
Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.
