Mukana on pelinsisäiset saavutukset. Se sai kaltaiseni suorittajan myhäilemään, sillä upean vedon tai hattutempun jälkeen tilanteen kruunasi usein alas ilmestynyt ilmoitus juuri ansaitusta saavutuksesta. Ansaitut saavutukset kasvattavat päävalikkona toimivan kaupungin asukasmäärää. Tämä taas avaa uusia pelimuotoja ja pelaajia.

Peli tarjoaa pelattavaksi muutaman erilaisen pelimuodon. Potkupalloa pääsee pelaamaan niin isoilla stadioneilla kuin pienissä pihapeleissä. Lisäksi pelaaja voi valita, ohjastaako hän koko joukkuetta vai vain yhtä pelaajaa (Be A Pro -pelimuoto). Kaikkia otteluita pääsee pelaamaan yksittäin tai kokonaisena sarjana.

Ensimmäinen varoitus

FIFA 12 tarjoaa ohjausvaihtoehdoiksi Wii Remote + Nunchuk -yhdistelmän sekä Classic Controllerin. Vaihtoehdot ovat melko tasaväkisiä, ja yllättävästi löysin itseni pelaamasta useammin Wii Remotella.

Ohjaus on kuitenkin hieman kankeaa. Peli ei vastaa komentoihin kovin ripeästi, ja tuntuma on muutenkin melko epätarkka. Tämä saa pelaamisen tuntumaan aluksi todella hankalalta, mutta ajan mittaan ohjaukseen tottuu. Täysin epäonnistunut se ei kuitenkaan ole, ja esimerkiksi ohjainten ravistelut tuntuvat hyvältä taklatessa tai volleyta syöttäessä.

Puskut toimivat kuten laukauksetkin.

FIFA 12 näyttää yleisesti hyvältä. Kuva on mukavan värikästä ja yleisnäkymä yläviistosta toimii hyvin otteluissa. Pallo erottuu kentältä. Erityiskiitoksen saavat katupelikentät, jotka ovat yllättävän aidontuntuisia.

Grafiikan suurimmat puutteet tulevat esille lähikuvissa. Pelaajat eivät ole luonnollisen näköisiä, vaan heidän ruumiinrakenteensa on omituinen. Tämä tulee etenkin esille hidastuksissa, jotka eivät ole todellakaan kaunista katsottavaa. Katsojatkin näyttävät nopeasti kasatulta, sillä ihmisiä katsomossa on alle kymmenen erilaista, joita peli vaihtelee saadakseen katsomosta elävän. Ikävä kyllä se saa katsomon näyttämään enemmänkin vilkkuvalta muovailuvahalta.

Äänimaailma ei ole erityisen sykähdyttävä, mutta ei kuitenkaan huono. Otteluiden aikana yleisö heräsi hurraamaan sekä vislaamaan oikeissa kohdissa. Selostajat hokivat samoja repliikkejä parhaimmillaan monta kertaa ottelun aikana. Valikoiden taustalla soi mukiinmenevä soundtrack.

Avausosuma

Katupelit ovat mainio lisä peliin. Pienellä kentällä pelataan 4 vastaan 4 -otteluita. Tällöin mukaan tulevat myös pienet power-upit, joilla voi mm. tainnuttaa vastustajan pelaajat, laukaista kierteisiä vetoja tai juosta vähän kovempaa. Ne vievät peliä enemmän arcademaiseen suuntaan, ja se teki katupeleistä paljon hauskempia kuin koko kentän peleistä.

Power Shotia käyttäessä liike sumenee ja pallo kiitää kuin ohjus.

Jokaisen sisäinen jalkapallovalmentaja pääsee myös antamaan ohjeita pelaajilleen. Pelatessa voi nimittäin ottaa käyttöön ennen ottelua asetettuja pikataktiikoita, joilla voi mm. jallittaa vastustajan paitsioon tai ottaa laitapuolustajat mukaan hyökkäykseen. Vaikka hirveän monimutkaisia kuvioita ei pystynyt tekemään, toivat taktiikat silti hieman strategista sävyä peliin.

Tekoäly toimii kohtalaisesti. Pääosin joukkuekaverit juoksevat hyviin paikkoihin ja puolustavat omaa tonttiaan, mutta joskus pelaajilta näkee kyseenalaisia ratkaisuja, kuten syöttö täysin väärään suuntaan tai laukaisu omaa maalia kohti. Be A Pro -pelimuoto kärsii tästä paljon, sillä usein oma pelaaja ei pääse palloon edes käsiksi joukkuetovereiden sählätessä sen rajan yli tai suoraan vastustajalle.

Uusi ja paljon hehkutettu fysiikkamoottori ei ainakaan itseäni erityisesti hetkauttanut. Fysiikkamallinnus on ihan hyvää, muttei kuitenkaan erityisen mullistavaa. Voi olla, että uusi moottori ei päässyt täysin oikeuksiinsa Wiillä.

Kiitosta FIFA 12 ansaitsee lisensoitujen liigojen määrästä: pelissä on lähes 30 virallista sarjaa. Huippusarjojen, kuten Bundesligan tai Valioliigan, lisäksi pelissä on myös vähän harvinaisempiakin sarjoja. Pohjoismaatkin ovat vahvasti edustettuna, sillä Ruotsi, Norja ja Tanska ovat saaneet pääsarjansa peliin. Veikkausliiga ei sentään mahtunut mukaan, mutta sitäkin enemmän jäin kaipaamaan maajoukkueita, joita ei pelistä löytynyt.

Moninpeli on ehdottomasti pelin parasta antia. Kaverin kanssa pelaaminen tekee isoista stadion-peleistä paljon mukavampia, koska silloin toinenkin puoli kärsii yhtä huonosta ohjauksesta. Katupelit ovat vieläkin hauskempia. Verkkopeliä ei pelistä kuitenkaan löydy, mikä hieman harmittaa.

Loppuvihellys

Wiin FIFA 12 yrittää turhaan olla Xbox 360 ja PS3 -veljiensä kaltainen jalkapallosimulaattori, sillä sen parasta antia ovat ehdottomasti arcademaiset katupelit. Mikäli puutteellinen ohjaus ja suttuiset grafiikat saataisiin kuntoon, tätä voisi sanoa jo oikein hyväksi paketiksi. Nyt peli tarjoaa mukavaa viihdettä futisfanille – ainakin jos sohvalta löytyy toinenkin mokoma.

Ville

Kiitokset arvostelukappaleesta Electronic Artsille

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.

Tilastot

Pelin omistajat

Ville