Ennustin siis tämän tulon, mutta en oikein tiennyt, että miten se aiotaan lopulta toteuttaa. Nyt oli kuitenkin jo kesä- sekä talviolympialaiset digitalisoitu. Mitä seuraavaksi? Ja mitä lopulta sitten saatiin? Noh... Vastaukseksi voi sanoa, että saimme vähän kaikkea vanhaa sekaisin - ja uutta... joka ei tosin liity ihan kokonaan olympialaisiin!

Lontoon bileet eivät ole sellaisia kuin uskoisit

Peli sisältää kaksi pelitilaa, joista toinen, eli London Party toimii hieman kuten Mario Partytkit, hieman suppeampana vaan. Lontoon kaupungista tehdään pikkukylä, jossa kilpailijat voivat juosta reaaliajassa, kerätä esineitä yms. Tavoitteena on kuitenkin usein saada kiinni jokin kaupungissa liikkuva henkilö, jonka jälkeen pääsee minipeliin tai olympialaiskisaan. Näitä voittamalla saa sitten tarroja, ja kun niitä kerää tarpeeksi, voittaa pelin! Ennen pelin alkua voi määrittää, kuinka paljon tarroja täytyy kerätä. Vaihtoehtoina on n. 30, 60 sekä 90 minuutin pelit, joten valitsipa minkä hyvänsä, kyllä se pienen tovin tulee kestämään.

Tarroja keräillään pelaamalla erilaisia pelejä, kuten kerroin. Aina välillä pelataan jopa aito olympialaislaji (!), joista pelisarja ennestään on jo tuttu. Välillä juostaan, välillä hypitään trampoliinilla ja välillä voidaan vaikka mennä telinevoimistelemaan. Voitosta tai vähintään hyvästä sijoituksesta saa tarroja - parhain saa tietenkin aina eniten - ja sillä menolla peli jatkuu, kunnes voittaja on löydetty. Minusta tämä oli mukavan piristävä pelitila, jota tulee varmasti myöhemmin vielä pelattua isommassa porukassa.

Sonic & Hevonen... Sonic & Hevonen... Anteeksi, en pysty ottamaan tätä vakavasti.

Niin, olihan siellä muutakin?

Toisena pelitilana on perinteinen Single Event. Ensin mennään valitsemaan urheilu- tai jokin muu kummallinen laji, ja sitten vain pelataan kunnes se päättyy. Välissä valitaan tietenkin hahmo tai tiimi; kaikki olennaiset Mario- sekä Sonic-hahmot löytyvät - myös omalla Miillä voi pelata. Sitten kun laji on pelattu, valitaan uusi, kunnes ei enää jaksa jatkaa - niin yksinkertaista.

Urheilulajit ovat yllättävän tuttuja edellisistä osista, niinkin paljon, että moni niistä on suoria kopioita edellisistä peleistä. Juoksukisa nyt toimii luonnollisesti täysin samalla tavalla kuin ennen, uiminen on miltei identtinen ensimmäisen osan vastaavan kanssa, ja mm. rytminen voimistelu (nauha) toimii pelillisesti täysin samalla tavalla kuin talviurheiluversion taitoluistelu. Sama peli, päälle liimatulla uudella teemalla. Joitain pelejä kuten miekkailua on päivitetty hieman ja tehty hieman paremmaksi. Tavallaan ihan mukavaa nähdä vanhoja lajeja, mutta kun ne on koluttu jo läpi vuosia sitten, eivät ne yksinkertaisesti jaksa innostaa enää uudelleen...

Täysin uusia olympialajeja pelistä kyllä löytyy myös, mutta niistä ei tähän mennessä ole löytynyt oikein mitään hyvää sanottavaa. Hevosella ratsastaminen on todellakin niin naurettavaa kuin miltä se kuulostaa, eikä sen lajin kontrollitkaan tunnu tottelevan sitten lainkaan. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että en vain osaa, mutta toisaalta isommassa peliryhmässä ei kukaan muukaan osannut hallita hevostaan. Muita uusia on mm. jalka-, lento- ja sulkapallo ja useat Dream-eventit. Kaikissa näissä pallopeleissä tuntuu olevan yhteinen vika; kun peliä oppii pelaamaan, niin on suorastaan vaikeaa tehdä enää virhettä, ja tarkoitan sitä todella. Pelasin erään kaverin kanssa lentopalloa, ja valehtelematta vartin päästä kaverini luovutti, kun peli oli jatkunut pitkään kummankaan saamatta pistettä. Pallo vaan lenteli toisesta päästä toiseen ilman, että mitään tapahtui - kumpikaan ei pisteitä saanut. Peli oli aivan liian helppo. Mainittakoon, että tuo oli lisäksi se hetki, jolloin koko pelin pelaaminen kyseisessä porukassa pysähtyi täysin...

Eikä siinä vielä kaikki! Se on varsinkin todella palkitsevaa, kun pelaat pitkään kestävää peliä ja kun vihdoin ottelu päättyy, peli pistää automaattisesti uuden perään, koska se on sitten vasta aito finaali. Miten monta kertaa kokeilinkaan mm. jalkapalloa, joka on niin ihanan simppeli, että sen kanssa on hauskaa pari minuuttia, mutta koska siihen kyllästyy todella nopeasti, sitä ei vain millään jaksaisi pelata useampaa kertaa putkeen. Tätä vielä tapahtuu melkeinpä kaikissa lajeissa, joissa kaksi henkilöä tai tiimiä pelaavat toisiaan vastaan, joten mikäli valitset melkein minkä tahansa niistä, varaudu pitkään tylsyyteen!

Uneksin, ja unet ovat oikeasti loistavia

Jäikö paha maku edellisestä kappaleesta? Noh, niin jäi minullekin. Olin jo valmis antamaan pelille 2/5 ja sanomaan meh, mutta sitten kun pääsin Dream-lajeihin, en ollut uskoa silmiäni. Juuri mikään näistä lajeista ei liity olympialaisiin mitenkään, mutta - voi että - suurin osa lajeista on hyvin toteutettuja ja todella hauskoja.

Dream-eventtejä voisi kutsua melkeinpä "god tierin" Mario Party -minipeleiksi. Eräässäkin lajissa neljä pelaajaa laitetaan sellaisen ympyränmuotoisen alustan päälle, ja sitten sillä lasketaan virtaavaa vettä alaspäin ja tehdään siinä samassa erilaisia tehtäviä, joita radalla tulee vastaan: kerätään kolikkoja, väistellään Thwomppejä ja lopulta jopa piestään Super Mario Sunshinen lonkeropomo. Aivan uskomattoman upea tila, ja näitä on toki vielä lisää. Ensimmäisen Mario & Sonicin lempilajini trampoliini palaa vielä parempana näissä mukaan, ja eräässä lajissa päästään lentämään jopa hieman Nights into Dreams -tyylisellä radalla.

Näissä lajeissa on myös hieno erityispiirre se, kuinka ne tapahtuvat tosiaan jonkun vanhan Marion tai Sonicin kentässä. Esimerkiksi eräässä lajissa, jossa täytyy hevosilla kuljettaa munia turvallisesti maaliin, reitti on suoraan Mario Kart Wiin Moo Moo Meadowsista. Lempipelini trampoliinin uusi versio taas tapahtui Grazy Gadgetissa (Sonic Adventure 2), unimiekkailu Ocean Placessa (Sonic Heroes) ja uniaitajuoksu taas Battlerock Galaxyssa (Super Mario Galaxy).

On sanomattakin selvää, että Dream-eventit on niitä, mitä tässä pelissä tulen pelaamaan, ja ehdottomasti, painosanalla ehdottomasti, koko pelin paras anti.

Tervetuloa pelaamaan sulkapalloa. Nähdään tunnin kuluttua.

Extra! Extra! Extra!

Sitten luvassa onkin se asia, mitä arvostan ehdottomasti seuraavaksi eniten koko pelissä: ihanat ekstrat ja avattavat musiikkikappaleet! Kehuin jo viime versiossa, kun vanhoja ihania/nostalgisia/tuttuja biisejä oli tehty uusiksi, ja tässäkään pelissä ei ole unohdettu tehdä tätä. Kun pelailet peliä, saat joko arpakuponkeja tai ns. rahaa, joilla voi sitten hankkia lisäsisältöä. On kaikkea: avataripukua, kypäriä, vaatteita yms., mutta ne musiikkikappaleet ovat ainoat, jotka minua itseäni kiinnostaa. Monia vanhoja ja tuttuja biisejä löytyy molempien pelisarjojen historian varrelta, ja niitä voi sitten laittaa soimaan ihan missä tahansa lajissa. Hieman petyin tosin musiikkikappaleiden määrään, varsinkin kun tuntuu että noin 80-90 % kaikista kappaleista on alkuperäisversioita. Tähän mennessä olen tainnut avata vain kaksi remix-biisiä, ja peliä on kuitenkin koettu jo melko lailla... Lisäksi on hieman typerää saada arpakuponkeja, kun etenkin minun tuurillani voittoprosentti on selvästi alle 50 %, mutta onneksi tuotteita voi myös ostaa suoraan. Ja yhden arvan saa aina kun pelaa yhden lajin, joten, no, niitä arpoja saa ainakin helposti aina lisää.

Yksinpelaajaa on todella vähän ajateltu tässä pelissä, mutta en laskisi sitä edes miinukseksi. Jotain on kuitenkin yritetty keksiä, selkeästi. Pelissä on oma saavutusjärjestelmä, joka siis aina palkitsee pelaajan kun tekee jotain "uniikkia". Mikäli Xbox 360:n achievementit tai Playstation 3:n trophyt ovat sinulle tuttuja, tajuat tämän kyllä välittömästi. Jotkut "saavutukset" ovat niinkin vaativia kuin "pue Miisi kerran uusiin vaatteisiin", "kokeile yhtä urheilulajia" tai "osta jotain", mutta toki sieltä voi niitä oikeitakin haasteita etsiä, esim "voita kaikki lajit" tai vastaavat, mikäli moiset herättävät kiinnostusta. Perfektionisteille tämä tuo varmasti lisää peliin, mutta itseäni se ei pahemmin innostanut.

Tämän lisäksi voit vielä jakaa parhaat aikasi eri lajeissa nettiyhteydellä leaderboardseille, ja saada myös selville oikeat maailmanennätykset. Täytyy lisäksi vielä tässä mainita, että toisin kuin talviolympialaisissa, tämä peli ei enää tue Balance Boardia.

Niin, hetkinen, miten tämä liittyikään Olympialaisiin?

Mario & Sonic at the Russian 2014 Olympic Games?

Loppupeleissä Mario & Sonic at the London 2012 Olympic Games on ristiriitainen tapaus. En voi paljoa pisteitä antaa pelille siitä, että vain toinen puoli päätilasta on hieno. Pelillä on hyvät ja huonot puolensa, mutta tähän osaan tuli selkeästi enemmän niitä huonoja puolia. Ensimmäinen Mario & Sonic oli yksinkertainen kesäolympialaispeli; siinä tehtiin miltei kaikki oikein. Toinen oli talviolympialaispeli; siinäkin tehtiin miltei kaikki oikein. Mitä tekemätöntä jäi siis jäljelle? Kolmas osa oli tehtävä, vaikka olympialaislajit oli selkeästi jo käyty läpi, joten uusi (laadukas) sisältö sitten jäi aiheen ulkopuolelle kokonaan. Haittaako se? Noh, minua ei ainakaan.

ColdSkull

Kiitokset arvostelukappaleesta Pan Visionille

Kommentit

Luffymcankka
Kunniajäsen

Poissa

26.01.2012 - #LuffymcankkaJa kahden vuoden päästä uusi osa HD:na WiiU:lla. Lainaus

Ja kahden vuoden päästä uusi osa HD:na WiiU:lla.

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.

Tilastot

Pelin omistajat

ColdSkull